Warning: Table './pallokeisarit_drupal/cache_page' is marked as crashed and should be repaired query: SELECT data, created, headers, expire, serialized FROM cache_page WHERE cid = 'http://www.pallokeisarit.com/node/125' in /var/www/vhosts/3002/www/includes/database.mysqli.inc on line 134 Epävirallinen Keisarihistoriikki | pallokeisarit.com

Tulevat pelit

Klikkaamalla joukkuetta pääset suoraan otteluohjelmiin.

Miehet
Naiset
M13

Epävirallinen Keisarihistoriikki

 


Tällä sivulla Jouni Salo aka. Tkachuk #66 yksi Pallokeisareiden alkutaipaleen pelaajista, joka nyttemmin teki myös paluun sinikeltaiseen miehistöön, kertoilee hauskoja tarinoita Keisareiden alkutaipaleesta. Kannattaa lueskella, näistä saa loistavan kuvan siitä, miksi Keisarit ovat olemassa.. ;)

 

Historian havinaa!


Kirjoittanut Jouni Salo#66 (alkuperäinen Pallokeisari)

 

Palattuani Keisaripaitaan muutaman vuoden tauon jälkeen, aloin muistella Keisareiden alkutaivalta ja varsinkin kahta ensimmäistä kautta. Keisareiden historiassa on monta enemmän tai vähemmän hauskaa tarinaa kerrottu ja nähty.

 

 

Ensimmäiset Keisareiden viralliset treenit!

 

Nykyäänhän Keisareilla on oikeita treenejä muutaman kerran viikossa, mutta ennen oli toisin. Ensimmäiset Pallokeisareiden viralliset miesten treenit pidettiin Kanneljärven opiston pikkuruisessa liikuntasalissa eli kaikkien tuntemassa Muumissa. Treenit olivat poikkeukselliset ja varmasti vetivät vaativuudeltaan vertojaan jokaisen SM-sarja joukkueen treeneihin ja jopa ylikin.

 

Poikkeukselliseksi treenit tekivät jo niiden pitoaika, joka taisi muistaakseni olla siinä 01.00 aikoihin. Nämä treenit eivät olleetkaan pelkkään pelailua vaan niissä keskityttiin laukomiseen ja maalivahtina olemiseen sekä kivunsietokyvyn kasvattamiseen. Oleellisena osana treeneissä oli oman nestetasapainon ylläpitäminen.

 

Treeneihin osallistuivat herrat Kainulaisen Toni, joka keksi treenien pitämisen ja toimi valmentajana, Harri Kunelius, joka toimi apuvalmentajana, Allekirjoittanut, Matti Grommi, Mika Sosunov, Hannu Vierikko, Otto Kinnunen ja taisipa Taikuri Anssikin pistäytyä hetken treenaamassa.

 

Homman nimi oli se, että jokainen laukoi vuorollaan noin 5 metristä kohti maalia. Poikkeuksellisesti, jos maalivahtina ollut torjui laukauksen, hän joutui jäämään maaliin. Mutta jos päästi maalin tai veto meni ohi, niin silloin laukaisija siirtyi torjunta puuhiin. Ja jotta maalivahtina oleminen ei olisi ollut liian helppoa, piti veskarin olla laukaisijaan nähden selin polvillaan valitsemallaan tavalla.

 

Koska Keisarit oli tuolloin vielä köyhä aloitteleva seura, ei meillä tietenkään ollut varaa veskarin varusteisiin. Joten ainoat suojat olivat munarit jona toimi oma käsi. Ja koska kaikilla ei ollut sopivia treeni vaatteita vaan pyhähousut, sovittiin että maalivahtina oleva joutuu laskemaan housunsa nilkkoihin maaliin mennessään, jotta ne eivät torjuntapuuhissa likaannu.

 

Näin edettiin arviolta 150 laukauksen verran (onneksi ei yhtä monen torjunnan verran), jonka jälkeen tulimme siihen tulokseen, että eiköhän tämä ala jo riittää, sillä yhdellä jos toisella alkoi näkyä pakaroissa kämmenen kokoisia mustelmia tai pikemminkin verenpurkaumia ja taisipa allekirjoittaneelta hieman tulla jopa verta erään Grommin Matin laukauksen jälkeen.

 

Mieleen painuvinta treeneissä oli se, kun astelit tuskan sekaisin tuntein maalivahdiksi ja odotit hengittämättä laukausta ja kuulit pallon suhahtavan vauhdilla ohi ja pystyi huokaisemaan hetkeksi helpotuksesta! Siinä oppi tuntemaan miltä kuulostaa sählypallo 100 km/h nopeudessa ja miltä se tuntuu kun se osuu paljaaseen kankkuun tai takareiteen!

 

 

Mielenkiintoinen jäähy/ tilapäinen mielenhäiriö

 

Eräässä ottelussa Keisareita vastaan asettui melko kova nippu junioreita, jotka muistaakseni pelasivat B-nuorten SM-sarjaa ja olivat miesten 6.divarissa hakemassa kokemusta oikeista peleistä. Keisarit olivat laittaneet yhden juniorin numeron muistiin ensimmäiseltä sarjakierrokselta. Kyseinen pelaaja oli ihan näppärä pelimies mutta jostakin syystä hänellä oli päähänpinttymä tehdä ja yrittää aina hyökkäyspään vasemmalla laidalla maalia typerän näköisellä ja tehottomalla ilmaveivillä.

 

Keisarit olivat tutkailleet kaverin mailan lavan käyristystä ja se näytti sääntöjen vastaiselta, joten päätimme ennen ottelua, että tiukanpaikan tullen mittautetaan kaverin lapa ihan vaan ja hyvikseen, kun kaveri kävi hermolle. Jossakin kolmannen erän alussa Allekirjoittanut sitten kyllästyi tämän kyseisen juniorin veivailuun ja ajoi sääntöjen rajamailla kaverin levyksi kentälle, josta minulle tuomittiin jäähy. Hetken päästä sain kaverikseni Jyrki Paajasen, jolla oli epäselvyyksiä muistaakseni tuomarin kanssa.

 

Tilanne oli tässä vaiheessa jotakin 7-6 tappioksemme ja edessä alivoima 3-5 vastaan. Jyrkin kanssa tuumimme jäähyllä, että nyt tai ei koskaan pitäisi se lapa mittauttaa. Peli vihellettiin käyntiin ja jostakin kumman syystä Jyrki säntäsi hirveän huudon saattelemana ja käsiään heilutellen jäähypenkiltä kentälle tuomarille selvittämään maila asiaa pelin siis ollessa käynnissä. Peli vihellettiin poikki ja maila mittautettiin. Yllätykseksemme tuomarit katsoivat mailan sääntöjenmukaiseksi, joten meille tuomittiin yksi 2 minuuttinen lisää ja Jyrki sai päälle henkilökohtaisen 10 minuuttisen vai oliko peräti ottelu rangaistus epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä.

 

Jykä ei varmaan tänä päivänäkään tiedä mikä häneen meni rynnätessään jäähypenkiltä kentälle kesken pelin. Pelin jälkeen Jykä vain totesi, että kyllä hän sen tietää että pelikatkon aikana tuollaiset mailan mittaukset täytyisi suorittaa ja mielellään vaihtoaitiosta, eikä jäähypenkiltä käsin. Vetosimme tilapäiseen mielenhäiriöön. Tuo peli on muuten pelillisesti yksi keisareiden historian parhaita vaikka 8-7 muistaakseni hävittiin. Ja mielenkiintoista oli että kenttäpelaajia tuossa pelissä oli yhteensä 7, joista yhtä aikaa istui jäähyaitiossa kolme kolmannessa erässä.

 

 

Historiallisia Keisareita ja urotekoja

 

Keisareiden ensimmäiseltä kaudelta on historiaan jäänyt monta loistavaa pelaajaa ja urotekoa. Yksi näistä loistavista pelaajista oli Jules Näveri, jolle siunaantui urallaan myös eräs suuri Keisariteko.

 

Juleksen tehot 1+1 Keisareissa ei kerro kaverin kykyjä pelaajana. Tämä ketteräliikkeinen Orimattilan oma kasvatti, jolle kokoa oli siunaantunut riittävästi salibandykaukaloon, tunnettiin sanojensa mittaisena miehenä, jonka hän eräässä pelissä todellakin osoitti. Hieman heikosti menneen neste- tankkauksen ja pikku tunneille venähtäneen yöjuoksulenkin jälkeen Jules urhoollisesti raahautui turnaukseen ja edessä oli kaksi tiukkaa ottelua. Mies tunnusti heti alkuun, että vastaisuudessa täytyisi ottaa harjoitus reissuun mukaan henkilökohtainen valmentaja, joka pitäisi huolen nestetankkauksen tasapainosta.

 

Heti ottelun alussa ensimmäisen vaihdon jälkeen Jules reippaasti ilmoitti että tänään saattaa mennä laatoitus hommiksi pelin tiimellyksessä. Ja Jules todellakin piti lupauksensa. Kolmannen erän viimeisille minuuteilla Jules laatoitti noin neliömetrin kokoisen alueen vaihtoaitiosta. Jostakin kumman syystä seuraavan ottelun kotijoukkueen pelaajat olivat sitä mieltä, että vaihtoaitio olisi hyvä siivota ennen seuraavaa peliä. Me kyllä kovasti ihmettelimme miksi, sillä olihan Jules tehnyt tasaisen tarkkaa laatoitus työtä, niin kuin oli luvannut.

 

Allekirjoittanut ja Toni Kainulainen sitä sotkua sitten aloimme yhteistuumin siivoamaan, kunnes minä herkkänä kaverina myötätunnosta laatoitin hieman lisää, jotta työn jäljestä tulisi täydellinen. Toisin sanoen Kainulainen oli tyytyväinen kaksia oksennuksia yksin siivotessaan. Mutta ainakin köyhä seura selvisi tapahtumasta ilman siivousmaksua Tonin urhoollisuuden vuoksi.

 

 

Keisarihistorian näkyvin pelaaja

 

Kautta aikain Keisareissa on ollut enemmän tai vähemmän kovia pelimiehiä, mitä erilaisimmissa rooleissa. Joillekin se on ollut pelinrakentelu tai maalin tekeminen, toisille taas hengen ylläpitäminen. Mutta yhden pelaajan rooli on kieltämättä ollut ehkä se kaikista kovin. Hänen roolinsa oli olla 3 vuotta pelaajana Keisareissa, PAPERILLA!

 

Toden totta, tämä laulajajulkkiksen kaima lopetti aktiivisen pelaajan uransa 3 vuoden jälkeen pelaamatta yhtäkään ottelua Keisareissa. Joka vuosi hän oli pelaajaluettelossa ja ottelupöytäkirjoissa vaativassa roolissa, ja siitäkö lie lähtenyt ainainen kysymys pelipäivinä: "Missä on Saaren Sami?" ja vastaus yleensä kuului: "Varmaan jollain keikalla.". En tiedä vaikka tämä olisi eräänlainen Suomen ennätys sarallaan.

 

 

Vielä sananen ottelupöytäkirjoista

 

Sami Saari siis todellakin oli joukkueessa ja lähes aina ottelupöytäkirjoissa, vaikka miestä ei peleissä näkynytkään. Mutta tasan eivät aina käyneet onnen lahjat kaikkien pelaajien kohdalla, jotka mukana halusivat olla. Erään turnauksen ensimmäistä peliä oli pelattu jo tovi, kun aina innokas Keisari Toni "Günther" Kainulainen, sai jostakin typerästä syystä jäähyn. Jo penkille istuttuaan ja pelin hetken uudestaan pyörittyä, toimitsijat huomasivat, ettei Kainulaista löydy pelaajaluettelosta. Tästä seurauksena 5+20 lisää jäähyjä ja samalla sinetti Kainulaisen turnaukselle.

 

 

Katsojalukuja

 

Toisella kaudellaan Keisarit pelailivat Tennarissa harjoitusottelua Karkalin Kiilaa (nyk. LoHi) vastaan, vähän sen jälkeen kun KeisaRinnat -kannustusjoukot oli virallisesti perustettu ja he olivat saaneet upeat KeisaRinnat -paidat. Uskokaa tai älkää, niin sitä peliä oli katsomassa 78 enemmän tai vähemmän pakotettua silmäparia. Tunnelma oli hallissa valtava ja Keisarit päättivätkin pelata näyttävää peliä yleisölle. Sen ne tulivatkin näkemään, vaikka Kiilan pelaajat olivatkin huomattavasti totisemmin pelissä mukana ja muutamat heistä sortuivatkin ajoittain rumaan ja tyylittömään peliin, Keisareiden keskittyessä katsojien viihdyttämiseen.

 

Ottelu päättyi Kiilan voittoon selvästi, mutta Keisarimiesten mieltä lämmitti jo tuossa vaiheessa tieto siitä, että opiston saunassa jokaiselle pelaajalle riittäisi 2 selänpesijää KeisaRintojen joukosta. Tuolloin taidettiin viettää Keisareiden ensimmäistä saunailtaa. Tuon katsojaluvun tekee mahtavaksi se, että seuraavasta Lohjan paikallislehdestä sai lukea, että tuona samana päivänä käydyssä LoSBin 1.div ottelussa oli ollut katsojia alle 40.

 

 

Ystävyysottelu, mikä muuttui sodaksi

 

Kanneljärven opiston opettajien ja Pallokeisareiden välillä järjestettiin ystävyysottelu kisakalliossa keväällä 2003 kauden päätteeksi ja oli osa silloista Keisarigaalaa.

 

Peli pelattiin normaalisäännöillä ja kentällä sai olla 2 miestä ja 3 naista. Opettajien joukkueessa pelaili esimerkiksi sellaisia kuuluisuuksia kuin Mikko Vatka, Hannu Kylkisalo, Ilmo Jokinen, Petri Paju, Piia Lundbom, Iris Mäki-Kojola, Tarja Kuula ym. loistavia pelaajia. Pelin tuomarina toimi Jykä.

 

Jo pelin ensimmäisistä minuuteista lähtien oli selvää, että sana ystävyysottelu voitiin unohtaa. Kentällä rymisteltiin suuntaan ja toiseen, eikä likaisilla tempuilla ollut mitään rajaa. Jykällä oli täysi työ pitää peli edes joissakin rajoissa. Etenkin muutamat opettajajoukkueen miespelaajat syyllistyivät välillä rumaan ja epäkunnioittavaan tyyliin pelata naiskeisareitamme vastaan, josta taas me miehet innostuimme niin fyysisesti kuin verbaalisestikin antamaan iskun iskusta ja hieman enemmänkin.

 

Huutojoukkojen johtajina toimi vaihtoaitiossa Harri Kunelius ja Matti Grommi sekä Hannu Vierikko ja kentällä naisten puolta ja järjestystä kentällä piti allekirjoittanut ja Toni Kainulainen. Pelin tiimellyksessä kuului kuuluisaksi tulleita erittäin asiallisia ja kauniita kannustushuutoja; ”Mikko! Kohta me vatkataan sua!”, ”Ilmojankin on pidelty!”, ”Ilmolta kohta ilmat lähtee!” tai ”Kylkisalo saa kohta Salon kylkeen!”

 

Kuitenkin peli saatiin pelattua loppuun ilman, että kukaan kuoli tai edes loukkaantui vakavasti, vaikka opettajien eräs naispelaaja jäikin melkoisen jyrän alle vahingossa eikä enää kentälle uskaltautunut. Pelin lopputulosta en edes rehellisesti muista, mutta Keisarit sen kai niukasti voitti, sillä maalit olivat tuossa ottelussa sivu seikka.

 

 

Pelipaidan vaihto

 

Tämän kyseisen pelin lopussa päättyi myös erään Keisarin ura kunniakkaasti. Kättelyiden jälkeen Mikko Vatka sanaili Harri Kuneliuksen kanssa jotakin pelistä ja aitoon Mestareiden Liigan tyyliin vaihtoivat keskenään pelipaitoja. Harri Kunelius lopetti virallisesti pelaajauransa Keisareissa tämän paidanvaihdon myötä. Ja sen sanon, että Kunelius sai kyllä paljon rumemman paidan vaihdossa ja Vatka varmaankin säilyttää Pallokeisareiden paitaa #11 sänkynsä yläpuolella kehyksissä.

 

Kirjautuminen